Im in a hotel motel..

Moi, linjoilla taas!

En oo muuten si ajanu hiuksiani aussihuumassa pois, vaikka kuvasta saattaa äkkiseltään semmosen kuvan saada! :D

Mitä mulle kuuluu? Hyvää tai ainakin mää oon elossa!

Niinkuin aiemmin kerroin, saatiin tosiaan töitä.
Paikkaa meille markkinoitiin 3h etäisyydellä Brisbanesta ja mehän ajateltiin heti, että mahtava diili!
...Totuus sijainnista oli kuitenkin se 3h + 3h Brisbanesta. Nice!

Kylä oli kirjaimellisesti keskellä ei-yhtikäs-mitään (innokkaimmat voi googlettaa) ja se oli pienempi kuin Korpilahti ja vakituisia asukkaitakaan ei tuhatta enempää ollut.

Sopiva paikka siis meille, koska haluttiin päästä kauas shoppailupaikoista ja saada kerättyä takas jo tuhlattuja rahoja.

 

Paikka oli Hotel Motel jossa oli majoituspalveluiden lisäksi myös baari, ravintola ja bottleshop. Päästiin työskentelemään jokaisella puolella joka toi kivaa vaihtelua työpäiviin.

Ravintola oli kaikista puolista vähiten mun mieleen, sillä inhosin tilausten ottamista/syöttämistä koneelle.. Kaikki annokset oli tyyliin eri nimellä menussa kun koneella ja se asiakkaiden aksentti.. Välillä oli niin vaikee saada selville mitä ne koitti oikein tilata.

 Eikä siinäkään mitään, mutta sitten kun unohdit laittaa pöytänumeron tilaukseen ja menit keittiöön hakeen annoksia, eikä sulla ollu mitään hajua mihin pöytään ja kenelle ne piti mennä :D heh, onneks niistäkin selvittiin! 

Keittiönväki ei ollut missään vaiheessa meille mitenkään erikoisen mukavia ja musta tuntu, että niitä lähinnä ärsytti joka kerta kun tultiin hakeman annoksia keittiöstä. 

Parasta oli, kun mulla oli kädessä kaks samanlaista annosta ja kysyin, että mitä tää on ja mitä tää on. Kokki vastaa siihen, että ne on sama annos :D (Ja ne näytti oikeesti ihan eriltä) ..siinä vaiheessa viimestään sillä meni tunteisiin. (Ei muute ollut hääppönen kokki/keittiö; ne oli heti pulassa ja sotki tilaukset, kun tuli vähänkin enemmän ihmisiä ja sitten ne tietysti syytti meitä siitä aina.)

 Onneks en ollu ravintolan puolella kun varmaan 2 tai 3 kertaa koko aikana. Ilmeisesti meiän supervaisorikin tajus etten tykkää olla siä!

Parasta oli kyl se, et pääsi työskentelemään tyttöjen kanssa samassa paikassa! Kuten ylläolevasta kuvasta näkee, meillä olii hauskaa töissä :D Meitä pyydettiin kirjoittaa päivän erikoiset asiakkaiden nähtäville ja mulla oikeen välähti..

"Paskaa ja pannukakkuja"- työkaverit ohi kulkiessaan kysy, että mitä toi oikeen on johon kerrottiin että se on semmonen "suomalainen erikoisuus" .. Hahhah

Pyyhittiin toi kumminki pois lopulta ja ihan hyvä niin, sillä meille selvis et meillä käy asiakkaana mies, joka puhu sujuvaa suomea!

Tää kyseinen herra oli muuten hauska tapaus, puhu sujuvaa suomea (kirjakieltä) ja ei ollut ikinä käynytkään Suomessa! :D

Kaks ylläolevaa kuvaa on pubin puolelta ja kuten näkyy, kyseessä oli niin outback mesta ku voi olla. Jukeboxi löyty, mutta se oli rikki ,joten musiilkista vastas asiakkaat ja niiden omat puhelimet. Noloa!

Voitte varmaa kuvitella tohon tilaan 30-60  ukkoa pönöttämään.. Tupa oli iha täynä! 

Mää tykkäsin olla baarinpuolella. Saatiin pari kertaa mukava pöhinä päälle, kun kaikilla tuli jano samaan aikaan. Parhaimmillaan meitä pyöri 4 baarissa, eli 2 jäi pyörittää muita puolia :D

Varsinkin kiireisten päivien jälkeen iha nauratti, kuinka sitä onnistukaan pyörittään baaria parin hassun työpäivän kokemuksella. Kaikkea sitä oppii :)

Baarin puolella sai myös eniten tuttuja, sillä siinä oli aina jossain välissä aikaa jauhaa niitä näitä ja kun porukka nautti virvokkeita, niillä riitti asiaa! 

Monena iltanasai pitää suomenkielen oppituntia! Taidettiin mua kosiakkin ja vaikka mitä :D Kaikkea sitä kuuleekin ollessaan baaritiskin takana.

Anittalle yks asiakas kerto, että hän asuu 50km päässä ja siellä puhutaan 3 suomalaisesta blondista ketkä työskentelee Wandoassa!! Hahha oltiin oikeen paikallinen nähtävyys!

Kaikki, ketkä ei viä ollu kuullu jostain, halus tietää mistä me ollaan kotosin, mitä me tehään Wandoassa ja mihin seuraavaks. Kävin ton kyseisen keskustelun läpi ainakin 40 kertaa! :D

Ja sitten bottleshop.. Mulla oli viha-rakkaus suhde tän puolen kanssa.  

Jokaikinen päivä piti täyttää tiskin takana oleva kylmä huone.. Eli kaikki mitä oltiin päivän aikana myyty, piti roudata ulkovarastosta sisälle.

Kiireisten päivien päätteeks ei aina hirveesti hymyilyttäny siinä laatikoita roudatessa, eikä varsinkaan silloin, kun sen joutu tekeen yksin! 

Musta oli ihan naurettavaa vaikka muilla puolilla oli hiljaista, ei kukaan saanut tulla auttamaan (sillon kun manageri oli paikalla).

Mää tein useamman kerran sen yksin ja muut vaan höpötteli mun roudatessa! :D Sillon ois tehny mieli sanoa pomolle pari valittua sanaa!

Ärsyttävää oli kaikkien pihalla olevien asiakkaiden ohi rullailla niillä kärryillä, kun niillä oli aina jotain hauskaa sanottavaa tai ainakin niiden piti tuijottaa herkeemättä! :D

 

Ajoin ensimmäistä kertaa autoa varmaan vuoteen Wandoassa! 

Jännää, että autoo ajetaa "väärällä" puolella tietä! :D

Onneks raappana oli mun kyydissä ekaa kertaa kun ajoin, sillä risteyksessä kääntyessä menin tottuneesti oikeelle puolelle tietä. 

Anitta kysy multa et "Ollaanks me nyt oikeella puolella tietä" tarkottaen vasempaa puolta ja tajusin et.. Hupsii! Onneks toi kylä oli nii hiljanen, jottei juuri muuta liikennettä ollu :D Kukaa ei ees  huomannu mun pikku mokaa..

Mulla oli eka vapaapäivä ja samalla päätty 10 päivän työputki sattu oomannin kaa samaan päivään; vaihettii siviilit päälle ja lähettii (minnekkäs muuallekkaan) ku pubiin! 

Saatiin Justinista hyvä kaveri! 

Äijjä, jolla on kummatki kädet kokonaan tatskattu ja olemus ensisilmäyksellä vaikuttas olevan ku linnakundilla, paljastu aivan huippu tyypiks! 

Justin istu monena iltana meidän kanssa iltaa mm. Korttia pelaten ! :)

Wandoan reissu kesti meidän osalta pari päivää vajaan kuukauden!  

Tarkoitus oli olla toinen mokoma. Hommat alko luistamaan ku oppi kaiken ja alettiin jollain tasolla jopa viihtyyn siä aavikon keskellä, meiän omassa mökissä, mutta asiat ei aina mee niinkuin suunnittelee! :)

Aivan huippu kokemus, jonka tuun kyllä muistamaan koko elämän!! :) 

Välillä sitä vaa pysähty kattoon tyttöjä, kun ne hääräs töissä ja vaan hymyilytti. Kuinka mahtavaa oli jakaa tuo kokemus rakkaiden kanssa!! Tän jälkee me pärjätää missä vaa ;)

Sekavilla fiiliksillä mentiin pari seuraavaa päivää! :D

Xx